Muistisairaskin ansaitsee hetkensä

Muistisairaskin ansaitsee hetkensä

Mainiokoti Emilian ja Arvidin johtaja sairaanhoitaja ja muistikoordinaattori Sari Merinen pohtii muistisairaan kohtaamista ja hetkeen pysähtymisen merkitystä asiantuntijakirjoituksessaan.

”Kaoottinen tunne, eksynyt olo, itku pyrkii pintaan ja äitiä ikävä.” Näitä tunteita moni muistisairas asukkaamme kokee päivittäin. Hoitajamme pyrkivät tekemään parhaansa olon helpottamiseksi ja yrittävät kaikin keinoin viedä ajatuksia johonkin muuhun. Kohtaaminen ei ole helppoa. Miten kohtaisin oikein, jotta edes pienen hetken ajan muistisairaan ihmisen maailmassa olisi jonkinlainen rauha ja toivon pilkahdus? Mitä sanoisin, kuinka toimisin? Ei haittaa, vaikka se onnistunut hetki olisi lyhyt. Se hetki on silti juuri nyt ainutlaatuinen hetki, hetki joka ei enää koskaan toistu samanlaisena.

Muistisairaan ihmisen asemaan asettuminen on vaikeaa tässä hektisessä maailmassa, mutta voit yrittää vaikka näin: Valitse maa jossa et ole koskaan käynyt, jonka kieltä et puhu tai ymmärrä, jossa olet yhtäkkiä aivan yksin, josta et osaa tarkemmin sanoa missä edes olet. Miltä sinusta nyt tuntuu? Onko kaoottinen tunne, eksynyt olo, itku pyrkii pintaan ja äitiä ikävä? Aivan, tuntuuko jotenkin tutulta? Muistisairas ihminen kokee juurikin samoja tunteita, kun ei enää pysty määrittelemään ympäristöään, sanat eivät tule kuten itse haluaisi, ihmiset ympärillä eivät ymmärrä.

Jokainen hoitaja haluaa olla hyvä, näin väitän. Jokainen hoitaja tarvitsee myös välillä muistiin palautusta ja vinkkejä. Tässä muutama, joita voit kokeilla muistisairaan ihmisen kohtaamisessa. On tärkeää luoda rauhallinen hetki, pysähtyä vaikka olisi kuinka kiire. Se on sen arvoista, usko pois! Katso silmiin ja kosketa tai istu viereen seuraksi. Ole hiljaa siinä hetkessä. Keskustele, kysy mitä kuuluu, kuuntele aidosti muistisairasta tasavertaisena ihmisenä kunnioittaen. Myötäile kehon liikkeitä ja puheensävyä korostamatta liikaa. Virittäydy samalle aaltopituudelle. Ei haittaa, vaikka sanat eivät aina osuisi kohdilleen. Viesti hyväksyntää ja hymyile, viivy hetkessä. Muistisairas ihminen auttaa myös hoitajaa pysähtymään ainutlaatuiseen hetkeen kaiken kiireen keskellä.

Ei se niin kauhean vaikeaa olekaan, vai mitä? Me vain välillä unohdamme, se on inhimillistä. Toisen ihmisen kohtaamisen peruselementit ovat samat, olipa hän muistisairas tai terve. Aitous, kiireettömyys, empaattisuus ja lämpö, ihminen ihmiselle -se riittää.

Hyvää loppukesää kaikille tasavertaisesti!

Sari Merinen
Yksikön johtaja Mainiokoti Emilia ja Arvid


  • Yhteydenotto

    Ensisijainen yhteydenottotapa:
    Huomioithan, että yhteydenottolomake ei ole tarkoitettu arkaluontoisten terveys- ja sosiaalitietojen käsittelyyn.